Ihanaa

Hah, tekisi mieli piiskata itteeni. Nukkua ulkona asfaltilla, kärsiä.
Kenellekään en voi purkaa, sillä ne sanoo itsekkääksi.
Itsesääliä vain. Mä en sääli itseäni, ei tällaista paskakasaa voi sääliä.
Tällaista paskakasaa voi vain potkia ja lyödä,
sylkeä päälle ja jättää heitteille.
Sitä mä ansaitsisin.
Mä en osaa mitään.
Mä en ole mitään.
Mä en osaa koulua, mä en osaa laihtua, mä en osaa mitään.
En yhtään mitään.
MITÄÄN.
Mä en ole missään hyvä,
kaikessa paskapaskapaska.
Ja siitä saan muistutuksen joka päivä.
Mä olen ruma, mä olen läski,
mä en osaa pukeutua, mä olen ällöttävä.
Mä vihaanvihaanvihaan itseäni
NIIN PALJON,
ette uskokkaan.
Häpeän itseäni.
ENKÄ MÄ OLE ITSEKÄS, EN OLE.
EN OIKEASTI.
Mä VIHAAN itseäni, mä en rakasta itseäni, mä vihaan tätä mitä mä olen,
mä en ole mitään, mä oon itse pettymys ja epätäydellisyys.

Oho, itsesääliä taas, hups, voivoi.

Hän on iso

Lalaaa, olen yksin. Otan iltalääkkeet - en yhtään enempää enkä yhtään vähempää kuin pitäisi.
Keho tyhjentyy tunteista.
Ei väsytä, ei sureta, ei tunne mitään.
Terapiassa puhuinpuhuinpuhuinpuhuin ja puhuin, enemmän kuin koskaan.
Mä vaan purkasin kaiken viime kesästä.
Ja kerroin kaipaavani sitä aikaa ihan kamalasti.
Mä painoin _16_kiloa_ vähemmän.
JA MUA SATTUU, sattuu todella
painaa näin paljon nyt.
Ja musta tuntuu,
että vaikka kuinka yritän - mä en pysty.
Mä vaan syönsyönsyönsyön.
Mä ahmin.
Mä en anna itseni tuntea mitään
vaan hukutan itseni ruokaan.
Jos surettaa - syön karkkia.
Jos meinaan tuntea jotain uutta - syön.
Ja se on ihan kamalaa, sillä mä vain lihon.
Mulla ei ole enää varaa lihoa, ei ole koskaan ollutkaan.

Narsissi

Askartelin. Siis ihan oikeasti. Aika surullista, että äidin pitää piilottaa mattoveitsen terä.
Kauheeta, mutta onneks niillä ei ole enää mitään pelättävää.
Oon ihan hikinen ja huone on sotkunen. Äiti osti mulle Soundin.
GREEN DAY MJAAU.
Poikaystävä tulee meille tänään. Huomenna mennään häihin,
mutta hääparina ei ihan vielä olla me.
Ehkä joskus vielä sitten, kun on rahaa ja ollaan isoja.
Mä vaan syön täällä karkkia.
Ja olen lapsi.
Ja askartelen,
ja vahdin pupuja.
Mut mä oon ylpeä lapsi, pieni lapsi.

Niin kuin haluatte

Sehän on vain hyvä, että kaverit ovat tärkeämpiä kuin tyttöystävä.
Tyttöystävä on vain nainen,
seksiobjekti, joka siivoaa ja tiskaa ja laittaa ruokaa.
Me ei olla mitään.
Meidät saa toimimaan sanomalla: "Rakastan sua."
Mutta sitten meille huudetaan
ja meitä sanotaan itsekkäiksi.
Ja meiltä ei pyydetä anteeksi
vaan meidän pitää AINA pyytää anteeksi.
HE eivät kadu mitään, ovat itsekeskeisiä.
ME ollaan heikkoja ja alistuvia, me vain kuunnellaan ja myötäillään.
Me ei saada suuttua, ne saa. Me ei saada puhua, ne saa.
Meidän mielipiteet on aina vääriä.
Niiden mielipiteet on aina oikeita.
Me ollaan heikkoja verta vuotavia hedelmällisiä synnytyskoneita, joista ei välitetä.
Meistä ei välitetä.
Meiltä saa vain seksiä, meiltä saa huomiota ja lapsia.
Me huolehditaan kaikesta. Ne vain juo ja haukkuu meitä
ja pitää hauskaa keskenään.
Me ollaan itsekkäitä, kun avataan suumme.
Me ei saada sanoa mitään.
Ne on viisaita ja me ollaan tyhmiä.
Me ollaan tunteellisia ja se on VÄÄRIN.
Pitää ajatella järjellä, pitää olla jyrkkä mielipiteineen.
Ei saa olla tunteellinen.
Ei saa ajatella itseään.
Ei saa tuntea, ei saa tuntea mitään.
Ei saa puhua itsestään. Pitää myötäillä.
Ei saa olla omia mielipiteitä.
Pitää hyväksyä, että HE ovat aina oikeassa ja me ollaan väärässä.
Me ei voida olla oikeassa.
Me ollaan vain objekteja.
Me ei olla mitään.
ME EI OLLA YHTÄÄN MITÄÄN.