Paha lapsi

Mä päätin nyt kasvaa.
Mä olen ollut kamala lapsi, mä oon harkinnu itsemurhaa, viillelly, ottanut yliannostuksia, yrittänyt laihduttaa itteni hautaan.
Nyt mä lopetan.
Ja mä korvaan tän kaiken.
Korvaan tän kaiken tuplana, lupaan.
Tästä lähtien mulla ei oo enää paha olo, musta tulee sopivan laiha - ei lihava.
Mulle ei tartte ostaa paljoo mitään.
Mä opiskelen pitkään ja kouluttaudun hyvin ja ostan vanhemmille kaikkea.
En halua olla enää taakka.
Mä siivoan ja autan. Yritän ainakin.
Mä en enää kinua karkkia, se on kallista.
Olen hiljaa ja hymyilen, mun on pakko yrittää olla parempi.

Eilen vein töissä pahviroskia ulos ja tuuli heitti kaikki pahvit ympäriinsä.
Tänään mä osasin puhua terapiassa niinku viimeksikin.
Mä puhuin ihan tyhmästi, mutta ei kai se haittaa.
Mä sössötän ja sekoan sanoissa, mutta ihan sama, tuskin se välittää, kunhan vaan puhun.
Se on ihana ihminen ja toivottavasti tajuaa, että mä en ole ihan tyhmä ja itsekäs.
900 kcal, kaks jätskiä, meinasin ahmia töissä suklaata, mut en sit ahminutkaan - ihanaa.
Syön vielä vesimelonia jajaja mansikoita. Töihin otan huomenna lounaaksi ruisleipää.
Mähän laihdun, ruoka ei mua estä. Mä yritän olla ahmimatta, yritän niiiiiiiiiiin kovasti
ja kaksi päivää oon jo onnistunu.
Painan nyt joku 69-70 kiloo, viime kesänä painoin alimmillaan 54.
Mun tavote on 65, 60, 55, 50 ja sit ehkä 45.
Mun unelmaan - kolmeenkymmeneenkahteen - tuskin koskaan pääsen.
Nyt teho-osasto ja ruokaa.
Kauheeta tekstiä, mut annoin vaan sormien lentää.